Kevät keikkuen tulevi

 

- kevään ensimmäinen kyy talon nurkalla

- allergia, pahempi kuin vuosiin

- uusi kukkapenkki, joka innostuttaa ja lannistuttaa vuorotellen. Liian suuri homma?

- palsternakka ja violetti porkkana kylvetty

- lapset, jotka olisivat ulkona koko ajan

- ensimmäinen onkireissu

- kukkaset, kukkaset, kukkaset!

Oli kirkasta ja tuulista. Paljon pieniä ja isoja kenkiä sikinsokin eteisessä. Mökin täydeltä puhetta, naurua, muistoja. Oli se tuoksu, jota ei missään muualla. Meri. Rakkaani.

Oli myös kaksi päivää autossa istumista, nuorimmaisen soolo takapenkiltä. Kotona ihana lämpö, piha täynnä kukkia (raparperikin nousee jo!), monta koneellista pyykkiä, monta pihahommaa odottamassa, hauki pannulla paistumassa. Aivan varmasti olemme palanneet arkeen.

Vihdoin!

Kevyttä ja raskasta

 

 Vieläkö ehtii pääsiäiseen mukaan. Rairuohot on taas kylvämättä. 

Perjantaina lähtöpäivä, yksi sairastuminen uhkaa sitä. 

Potilaalle rohtoja, hoitajalle lukemista lepohetkeen.

 

                             Päiväunia ja suklaata, takkatuli ja sateen siimat ikkunassa.
                             Isoimmat ja pienin torkkuneet pitkin päivää. Virvonvarvon ja
                             semmoiset, muuten hidas päivä. Huh, huomenna arki.

 

 

Sade tuoksui  kesälle, kuvittelinkohan vain. Aurinkokin näyttäytynyt, siitä olen varma.

 

Hevostielle oli kärrätty julmetusti soraa, jalat menivät siinä ihan hassusti. Kaipasin kovaksi ja hiljaiseksi tallattua  hiekkatietä. Onneksi eivät olleet koko reittiäni pilanneet.

Runsaslumiset talvet ovat varmaankin olleet kokemattoman (ja laiskan!) puutarhurin pelastus. Nyt taisi laventeli kuolla.  Mutta peippo jaksaa laulaa, vaikka tuuli on kipakka. Minulla on huono äänimuisti ainakin linnunlaulun suhteen. Kohta ne livertävät taas, punarinnat, kirjosiepot ja muut, ja minulla olisi taas kertauksen paikka.