Tein tyhmän piparitaikinan. Aamulla koekaulinnat ja -paistot, pieni löi tahtia kattilankansilla. Illalla isommat lapset leipoivat monta tarinaa (vaikka se taikina olikin ihan tyhmä, kun ei kauliutunut kunnolla).

Tuntuu kuin asuisi Sadan lapsen talossa. Siinäpä missä kaikki yskiä röhisee (toivottavasti joskus myös nukkua nyssyttää). Kaipa täällä muutakin tapahtuu... on kissakaipuuta, sahramipullan paistoa, pitkään kypsyviä lihapatoja lihansyöjille, pikaisia papupatoja yhdelle, kypsentämättömiä raakakakkuja. Päätöksiä, joista ei vielä tiedä, ovatko lopullisia. Onko mikään. Poika, joka piirtää krokotiileja. Pieni, joka aamulla herääkin hyvällä tuulella ja sanoo kaikki osaamansa sanat peräkkäin. Tytär, joka pääsee tänään silittämään kissanpentua.

Ensilumi! Toipilas etsi pulkan, hyvin luisti. Vauva jähmettyi, unohti liikkumisenalkeet. Nauroi kuitenkin, suu täynnä hiutaleita. Aika kova viima, autossa kesärenkaat. Kuumaa kaakaota, piirtämistä piirtämisen jälkeen, töistä ja koulusta palaavien odotus. Ollaan aika hyvällä mielellä.

 

Jatkuva yövalvominen vauvan kanssa uhkaa rakasta lukuharrastustani (en jaksa iltaisin lukea, eikä muulloin ole aikaa).  Viime aikoina olenkin palauttanut kirjastosta lainaamani kirjat avaamattomina. Kuohuvat vuodet on lukupiirimme kirja, joten sen olen päättänyt kahlata läpi. Ennakkoluuloistani huolimatta (liikaa kärsimystä aiheen ja sivumäärän takia) kolmasosa on luettu, ja vielä aika helposti. 

Kirjoista ei voi luopua, joten täytynee vain etsiä nopealukuiset, kevyet. 

Juonenkäänteet, joissa pysyy mukana vähän väsyneenäkin.