Ihan samaa rataa, ehkä, toisaalta yksi oppi virkkaamaan, toinen syö välipalaa tunnin, koska välillä täytyy tanssia. Enpä ollut näkemässä enkä kieltämässä, hyvä  niin. Olin pihalla (jonne kyllä kuului tanssinrytmi), kudoin lämpimikseni myssyä ja heiluttelin varpaita liian suurissa saappaissa.
Yhtäkkiä sinitaivas. Hiljentyneet linnut ja tuulen kylmä hyväily.
Tänään kauan aiottu kävely ystävän kanssa, ja paluumatka rämisevällä autolla. Kukkasiakin sain, keltaisia.  Onneksi, sillä itse olisin kuitenkin valinnut taas valkoisia tai violetteja. Mahdanko olla vähän kaavoihini kangistunut.

Arkea ja avokadoja. Luistimet terässä (ei minun), punaisia poskia, reippaita ja vähemmän reippaita lapsia (ja aikuisia...). Ja hei, minullakin ollut kädessä kaikkea porakoneesta siveltimiin, joten kaipa täällä on jotain pientä saatu aikaiseksi.
Mitäs me avokadosta, moussea ja pirtelöä; banaania ja/tai päärynää, (raaka)kaakaota, hunajaa ja kookosöljyä sekaan. Nam.

Pahoja asioita tapahtuu lähellä ja kaukana.
Olen piilossa kaikelta, lounaalla hankien keskellä, tikan naputuksessa, auringonpaisteessa. Luen Graniittimiestä ja mietin, mitä olemme oppineet mistään.
Viime aikoina minulla pelkkää pesänrakennusta, onnea ja pohjatonta uupumusta, tietoista ja tiedostamatonta laiminlyöntiä ystäviä, tuttavia, ulkomaailmaa kohtaan. Omien voimien mittaamista, jotta jaksaisi edes arjen pienet asiat. Joista väsymys tekee jättiläisiä,
vaikka pohjimmiltaan
kaikki on aika hyvin.
Huonot uutiset saavat ajattelemaan myös hyviä tekoja. Tänäänkin voi jakaa omasta onnestaan, tehdä jonkun iloiseksi. Auttaa.

Iloisia asioita:
nuput ja kullannuput,
päiväunet,
nauru pulkkamäessä, lumilyhdyt ja värikkäät kynttilät,
appelsiinit, omenat, mandariinit....
Pietarilaisnovellit,
villahousut puikoilla, melkein unplugged Irina.
Viikonloppu.

Flunssaa uhmaten joulunpyhät tuhansien tuulien kaupungissa, pitkän automatkan päässä. Siellä, missä sininen hämärä hellii. Talossa, jossa on niin paljon vilinää, että heikompaa hirvittää.
Paluu oli ruuhkaton, mutta tuliaisena raju vatsatauti. Koko viikko yhtä pyykkäämistä, luutuamista ja muuta asiaan kuuluvaa. Ei YHTÄÄN hyvää ajatusta. Tänään pilkottaa joku valo jossain tuolla, lapset jaksavat vähän leikkiä ja syödä, pesukone vielä pyörii. Muistutan itseäni mustikanvarvuista, jotka toin sisään ennen reissua. Kohta kukkii, pala kevättä, hippu iloa. Hiljaa mietin myös keriä ja siveltimiä, ehkä teen niistä lupauksen itselleni. Uudelta vuodelta toivon myös (ainakin) terveyttä, virkeyttä, tasapainoa, parempia yöunia.