lauantai 31. tammikuuta 2015








Ihan samaa rataa, ehkä, toisaalta yksi oppi virkkaamaan, toinen syö välipalaa tunnin, koska välillä täytyy tanssia. Enpä ollut näkemässä enkä kieltämässä, hyvä  niin. Olin pihalla (jonne kyllä kuului tanssinrytmi), kudoin lämpimikseni myssyä ja heiluttelin varpaita liian suurissa saappaissa.
Yhtäkkiä sinitaivas. Hiljentyneet linnut ja tuulen kylmä hyväily.
Tänään kauan aiottu kävely ystävän kanssa, ja paluumatka rämisevällä autolla. Kukkasiakin sain, keltaisia.  Onneksi, sillä itse olisin kuitenkin valinnut taas valkoisia tai violetteja. Mahdanko olla vähän kaavoihini kangistunut.

4 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Minäkin olen joissain asioissa kaavoihin kangistunut. Kävelen vaikkapa töihin aina samaa reittiä. Mutta sitäkin yritän kyllä rikkoa ja valita tietoisesti välillä eri reitin.

Kaunis tuo pikkuisen villatakki.

Susanna kirjoitti...

Työpaikka kävelymatkan päässä, siinäpä mukava ajatus! Toivottavasti sinulla on kauniit maisemat työmatkalla.

Villatakki tuntui kelpaavan pienelle, ja ennenkaikkea mahtuipas päälle :). Toinen kasvaa niin vauhdilla, ja taidan olla hieman hidas neuloja, ainakin välillä...

Marja kirjoitti...

Nyt sait tulppaanit, oi ilo!

Susanna kirjoitti...

Jep, ilonpilkahdus ja lupaus keväästä tänne lumen keskelle :)