Flunssaa uhmaten joulunpyhät tuhansien tuulien kaupungissa, pitkän automatkan päässä. Siellä, missä sininen hämärä hellii. Talossa, jossa on niin paljon vilinää, että heikompaa hirvittää.
Paluu oli ruuhkaton, mutta tuliaisena raju vatsatauti. Koko viikko yhtä pyykkäämistä, luutuamista ja muuta asiaan kuuluvaa. Ei YHTÄÄN hyvää ajatusta. Tänään pilkottaa joku valo jossain tuolla, lapset jaksavat vähän leikkiä ja syödä, pesukone vielä pyörii. Muistutan itseäni mustikanvarvuista, jotka toin sisään ennen reissua. Kohta kukkii, pala kevättä, hippu iloa. Hiljaa mietin myös keriä ja siveltimiä, ehkä teen niistä lupauksen itselleni. Uudelta vuodelta toivon myös (ainakin) terveyttä, virkeyttä, tasapainoa, parempia yöunia.
4 kommenttia:
Ihan oikeutettua, että ei yhtään hyvää ajatusta.
Mustikanvarpukevät, täytyykin muistaa tuoda se kotiin.
Kurjasti alkoi teidän vuosi, toivottavasti loppuvuosi on juurikin täynnä iloa, valoa ja pitkiä yöunia sinulle.
Onpa erikoinen ja kaunis kynttilänjalka!
Kun minulla alkoi kääntyä tyhmä, kurja vuodenalku mukavaksi, niin kyllä sinullakin. Uskon niin, ja toivon!
Hei Liivia, minustakin tuo kynttilänjalka on aika veikeä. Eipä vaan ole meidän, vaan anopin (jolla on joku vainu kiinnostavien löytöjen tekemiseen, ja myös silmää kauneudelle).
Kyllä tämä meilläkin jo helpottaa, kun nyt vaan taudit pysyisivät loitolla.
Lähetä kommentti