Oli pienet juhlat. Päivänsankari toivoi lahjaksi legoja,
ja koristeli itse kakkunsa. Aikamoinen tarina siihen tulikin.
Illalla lähdin lepuuttamaan korviani hiljaiselle hevostielle. Hetken mielijohteesta pyysin ystävän mukaan ja niin korvat unohtuivat, mutta pää tuulettui muutaman mutkan, mäen ja parin silllan ajan.
2 kommenttia:
Tuo kakku on ihan huippu! Valtavan hieno. Olen ihan varma, ettei aikuinen olisi osannut koristella yhtä ennakkoluulottomasti.
Kirjailijatar, olen samaa mieltä! Minä varsinkin olen huono kakkujen koristelija (marsipaanit yms kuorrutteet, painajainen), mutta lapsilta tuo sujuu ilman mitään hermoiluja.
Lähetä kommentti