perjantai 23. toukokuuta 2014

Lauluja





Perhonen kasvimökin katossa, ei löydä ovea vaikka se on apposen ammollaan. Hirvittävän kuuma. Viime päivien ympyrät hyvin pienet, kotinurkat. Samat tyypit pellolla ja pensaissa, sirkuttavat. Minun laululintuni vaikertaa, visertää ikiaikaista kieltään. Osaankohan sitä vieläkään kunnolla.
 
"Mut ei se mitään mä kestän mitä vaan vaikka suuhuni pakkasella rautaa" - Maija Vilkkumaa
Tänään tehdään kotihommat nuoruuteni sävelten tahtiin. Saatetaanpa vähän tanssiakin.


 


4 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Musan tahdissa on niin paljon hauskempi siivota. Sitä unohtaa siivoavansa, kun jammailee samalla.

Susanna kirjoitti...

Juuri niin! Tosin nykyään tulee harvemmin laitettua taustamusiikkia -puhumattakaan, että olisi aikaa oikein keskittyä jotain kuuntelemaan. Tarpeeksi laulajia omasta takaa :)

Marja kirjoitti...

Hauska pitkäpyrstöporukka alimmassa kuvassa. Olen armoton fasaanifani.

Susanna kirjoitti...

Fasaaneissa on jotain sympaattista (vaikka niitä ei mielellään kuuntelekaan, ainakaan aamuyöllä..). Meidänkin pihaan uskaltautuvat, kun kissa ei enää vartioi tiluksia.