Sairastin kunnolla, peiton alla hiljaa monet päivät yöt kipua kuumetta kipuakipua
ei jalkoja käsiä päässä sumua ja kipuakipua.
Tuli apujoukot, olen onnekas. Antakaa tiskikasojen pyykkikasojen kirppiskasojen olla,
ottakaa vauva. Keinuttakaa, laulakaa, tuokaa nälkäisenä takaisin.
Miten on niillä, joilla ei apukäsiä lähellä? Ei (pienten) lasten äitien pitäisi sairastaa.
Pitäkää äidit itsestänne hyvää huolta.
2 kommenttia:
Mä olin kesän alussa aika kipeä, en kyllä ihan noin kipeä kuin sinä, ja silloin jo olin suht avuton ja helpottunut siitä, että puoliso oli lomalla ja huolehti minusta. Jossain vaiheessa siinä mietin, että miten ne aikuiset, joilla on lapsia, sairastavat. Onneksi sinulla oli apukäsiä!
Eipä sairastaminen mitään mukavaa ole ilman lapsiakaan. Perheellisenä lepääminen on oikeasti välillä aika haastavaa, aina on joku aika (ruoka,pesu,vaipanvaihto,kitinävinkuna,äiti-katso-tätä jne). Pelottavaa,kun sitten ei jaksakaan mitään.
Sulla on ihana puoliso :) (on kyllä mullakin, pitkät päivät töissä ja illat hoiti pienintä, yölläkin piti meitä silmällä)
Lähetä kommentti