Huh, miten päivät, viikot ovat vain menneet. Yhtä samaa puuroa kaikki. Voisinpa kertoa olleeni matkalla, seikkailulla tai jonkun uuden asian ensimetreillä. Ei, tätä samaa. Mutta seura on ollut mitä parhainta.
Kamerasta katosi kasa kuvia (korttivirhe, korttivirhe!!), eikä uusiakaan saanut otettua. Mies etsi minulle vanhan muistikortin, ja kas mitä sieltä paljastui. Vanhoja, unohtuneita otoksia vuosien takaa. Kolmas kuva tältä syksyltä, jonain pakkasaamuna, muut niitä vanhoja.
2 kommenttia:
Puuroa täällä myös, pienempimuotoisena, mutta kuitenkin. Pää puurona, nyanssit heikoilla. Nyt onneksi tuntuu muuttuvan.
Jaa, sitäkö on liikkeellä :). Minä olen yleensä syksyisin oikeinkin aikaansaava, tänä vuonna on aivan toisin.
Lähetä kommentti