Vieläkö saadaan pakkasöitä, kuulaita päiviä, luistelukelejä?
Kyllä kevät jo kutittelee mielessä; korppien soidintanssi pihan yllä, metsojen laulanta metsässä. Jotenkin höpsähtänyt olo, ostan siemenpusseja (vaikka on vanhojakin) ja herneitä vain versoja varten, lupaudun askarteluprojektiin vaikka minusta on alkanut tuntua, etten ole ollenkaan askartelija. Lupaudun myös yhteen toiseen juttuun, sellaiseen, joka vie totaalisesti oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Hmm.
2 kommenttia:
Herneenversot täytyykin muistaa. Herkkua.
Mukavuusalue on hyvä olla, sinne voi aina palata.
Kannattaa lupautua ja mennä välillä oman mukavuusalueen ulkopuolelle, siinä voi vahingossa oppia jotain tai voi jopa löytää uuden mielijutun. Ja jollei, voi aina palata takaisin.
Upean rauhoittava tuo ylin kuva.
Lähetä kommentti