perjantai 5. kesäkuuta 2015









Kesä on tullut hiipien, vielä en oikein ole saanut kiinni mistään. En vaikka on ollut juhlahumua, (laiskasti) kukkineet tuomet, kaikki ne muut kukkijat, suvivirsi, talviturkin ravistelu yhdellä (ei minulla...), taimimyymälässä hullaantuminen (taas kerran), ruohonleikkuu ja mies, joka viipyy järvellä aamusta iltaan. Lasten leikit myös aamusta iltaan, piha muuttuu milloin miksikin,  raviradaksi tai taikamaaksi.
Taikoa pitäisi minunkin, tuosta kaalinpäästä jotain makoisaa ruokaa. Epäilyttää hieman.

3 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Kaunis kaali. Kylläpä nyt tykkään kaalistasi.

Minä söisin sellaisena, se rouskuisi hampaissa. Kaali on sellainen, mitä en koskaan osta, mutta monesti kaipaan. En osta, koska en siedä kypsennettyä kaalia, ja yksin raakana syötäväksi kokonainen kaali on aivan liikaa (ja ne palasina myytävät maistuvat vain muovilta, johon ne on kääritty). Ja ruokaa ei voi heittää pois. Olisi perustettava kaalinjakopiiri. Kas.

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuo viimeinen kaalinpääkuva on mahtava! Ja maistoin heti kaalin ja rupesi Ilonan tavoin tekemään sitä mieli. Minäkin voisin rousketella sitä ihan noin vain menemään. Tykkään kyllä kypsennetystäkin kaalista, vaikka laatikoissa ja kääryleissä.

Susanna kirjoitti...

Voi mikä hyvänmielen kaali. Tein siitä "kaalilaatikkoa", ensimmäistä kertaa ikinä. Silputtu kaali pääsi ensin paistinpannulle ja sitten uuniin porkkanan, sipulin, kvinoan ja yrttien kanssa. Olipas hyvää, vaikka hieman hirvittikin maistaa (kypsennetty kaali on ollut minullekin kauhistus, lapsena pelkkä haju sai yökkäämään). Lapsille ei maistunut, mutta se nyt ei yllätä ketään... Raakana saattaisi maistuakin.

Kaalinjakopiiri, joo. Harmi Ilona, kun ei asuta lähimaillakaan, voisi olla yhteiset kaalit :). Minullakin nimittäin ne isommat kerät jäävät kauppaan, tuon uskalsin ostaa, kun oli suht näppärän kokoinen.