Aamulla ripustan lakanan verhoksi, ettei aurinko häikäise puuronsyöjää. Pitäisi ehkä harkita oikeita verhoja. Sitten alkaa lusikka viuhua ja unohdan koko asian. Muutenkin ajatukseni yhdessä vyyhdissä, tiukasti erään asian ympärillä. Alkaa jo vähän puuduttaa, mutta eipä auta, on vain opittava olemaan. Tanssittamaan mörköjä, pelotta, rennosti ja kuitenkin kaikkeen valmiina.
Tiedättekö, en oikeasti välitä niistä verhoista.
2 kommenttia:
Minäkään en välittäisi verhoista, ihana kesä, kun ei tarvitse verhoja, mutta nyt alkaa olla sen verran hämärää iltaisin ja ehkä jonkinlaisia mörköjäkin pihan perukoilla pelkään, että verhot yhteen avoimeen ikkunaan laittaisin, tänään vielä ei.
Suloinen tuo kuva, jossa pieni on päässyt korkealle.
Meillä on verhot vain makuuhuoneissa, muuten ei nukkumisesta tulisi mitään, varsinkaan kesäöisin. Keittiön verhot hukkuivat ikkunaremontissa, joudun ne talveksi etsimään. Ei näy pihan perälle vaan suoraan tielle (ja tieltä tietty meille sisään), ei se pimeän aikaan ole kivaa. Mutta vielä on valoisat illat ja aamut :)
Lähetä kommentti