sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

" ...se joskus karjuu niin ett pikkulinnut tippuu puista..."









Aivan ihana, miten on näin rauhallinen, nauraa vaan, ja hyppii ja aivan lutunen, voi pientä. Mutta on kyllä kasvanut, onpa painava jo. Kyllä sulla on ihanaa.
Jep, meidän pienin. Ja jep, niin onkin.
Kaikkea tuota ja paljon muuta. Nyt hän on päättänyt, ettei vaunuissa ole kivaa, eikä autossa, eikä missään. Sylissä on mukavaa, ihanaa, turvallista, jokapuolelle pitää nähdä. Kuumuus kutittaa häntä raivoisasti-ja ties mikä muu, ehkä meille joskus selviää.  Nukkuminen on  -mitä se on, olen kuullut siitä joskus.

Nyt ollaan oltu menossa sinne ja tänne, kaksi päivää kaksi  kaupunkia, yhdet juhlat siinä välissä. Mökkihöperyydenkin uhalla taidan jättää seuraavat reissut väliin. Kunnes takapenkillä on taas hiljaista kunnes nukumme joskus yli tunnin yhtäkyytiä kunnes eräs suostuu mihin tahansa kulkuvälineeseen ilman vertahyytävää huutoa kunnes kunnes...
Mutta viikon päästä alkaa miehelläkin loma ja pitäisi taas auto pakata. Ja pakataankin, sitten kolme tuntia kiljumista ennen kuin auto kaartaa tutun talon pihaan.
On meillä ihanaa.

2 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Tuo oli yksi meidän lempparilauluja, kun lapsi oli pieni. Siinä on niin loistavat sanat.

Toivottelen teille ihanaa lomaa ja hyviä yöunia.

Susanna kirjoitti...

Kiitos!
Tuo laulu on mainio ralli, ja sanat ovat tosiaan hyvinkin osuvat.