Alan ymmärtää, kohta olen taas siinä pisteessä, miettimässä miten olla tuottava yksilö, äiti, kotiäiti, mikä äiti, miten jakaa tunnit vuorokaudessa, miten joku ehtii saada vauvan ja firman samana vuonna, mikä onni on, voinko olla "vain" äiti. Mikä ihmeen sisäänrakennettu terä minussakin on, siellä se tökkii, jotakin muutakin pitäisi tehdä kuin olla vain äiti. Vaikka en edes pystyisi jättämään pientä päiväkotiin, ilo minulla kun ei ole pakko. Mutta miten voi kotona tienata, kudo sata villasukkaa joulumyyjäisiin, myy taulu, pidä kirpppis...en niillä tienaa, hetken vain tuntuu mukavalta. Miettimättä työn hintaa, ajan hintaa, materiaalin hintaa hintaa hintaa hintaa.
Onni on päättää, mikä sopii minulle ja meidän perheelle. Onni on luopua.
Onni on kepeä ja valoisa, selkeä pää, puuro kauniisti kattilassa. Joskus onni on pimeä ja syvä railo silmien takana, piikki selässä, sisuskaluissa järsivä torahammas. Onni on.
2 kommenttia:
Kyllä se on ihan riittävästi,että on äiti. Minä kyllä kovasti arvostan kaikkia äitejä, jotka ovat kotona lasten kanssa. Sehän on ihan mahtavan tärkeä juttu. Ja kyllä minä toisaalta ymmärrän niitäkin äitejä, jotka haluavat palata jossain vaiheessa töihin. Pääasia, että etsii itsensä näköisen elämän ja elää sitä.
Juurikin näin, yhden arkirytmit ovat toisen kauhistus. Elo on aika mallillaan, mutta on minulla vielä pieni tutkimusmatka itseeni kesken; haluaisin olla vaikka ja mitä, mutta kuka minä todellisuudessa olen, kaikkea ei voi olla. Voimaannuttavaa, kun osaa luopua asioista ja rooleista, jotka eivät oikeasti ole omia.
Lähetä kommentti