On ollut täyteläisiä päiviä. Käytiin pikareissu Porvoossa miehen ja pienen kanssa. Mentiin mukulakivikatuja, syötiin torilla jäätelöä. Kuolasin keraamisia viinilaseja, en raskinut ostaa. Ostin kuitenkin köynnöskasvin, puutarhahulluus alkaa uhkaavasti vaania taas. Mutta vihaiset ampiaiset pitävät huolen, ettei pihalla huvita juuri isompia töitä tehdä.
Kävin myös lasten kanssa katsomassa Tovea. Olen niin onnellinen, että sain aikaiseksi tämän reissun. Näyttely oli upea, vaikka matkaseurani piti huolen, etten ihan täysin voinut keskittyä enkä jäädä haaveilemaan töiden äärelle. Kaikenkaikkiaan kuitenkin onnistunut reissu, auto- ja junamatkatkin sujuivat.
Nyt nautin, kun isommat viihdyttävät pientä, jotenkin he ovat yhdistäneet leikkinsä niin, että kaikki mahtuvat mukaan.
4 kommenttia:
Tove, ah. Kävin keväällä. Viipyilin. Oi oi. Viipyilen vieläkin kai.
Menisin koska tahansa uudestaan, mutta minulla on vain kaksi ihmistä, jotka käyvät kanssani näyttelyissä, ja käytin ne molemmat optiot silloin samalla kertaa.
Voi, se oli pieni virhe, vaikkakin kolmisin elämys oli tosi mukava. Syntyi keskustelua jälkikäteen, kun oli kolme eri kokemusta samalta kerralta.
Kyllä siellä olisi voinut viipyä, pitkään, hartaasti. Mutta olin todella tyytyväinen, että lapsukaiseni jaksoivat niinkin hyvin. Ja mielelläni heillekin tuon elämyksen soin.
Ja kyllä vaan, käyn museoissa usein juuri lasteni kanssa. Lomalla mieskin saattaa lähteä mukaan, samoin vanhempani. Pienemmät näyttelyt kierrän joskus yksinkin, paitsi nyt tietty vauvan kanssa. Tällä systeemillä jää keskustelut vähän vähemmälle... Välillä olisi mukava kuulostella muidenkin mietteitä, varsinkin kun perheen kesken saattaa juttu mennä siihen kenellä on nälkä tms. osastolle. Toven näyttelyssä tosin on se hyvä puoli, että moni kaveri on nähnyt sen, voi sitten vaihtaa ajatuksia myöhemmin.
Voi haluaisin myös kovasti nähdä tuon Toven näyttelyn, ajattelen että se olisi varmasti elämys, että tuollaista mahdollisuutta ei ehkä tule toiste. Ehkä vielä pääsen ja ehdin.
Eilen katsoin hänestä dokumentin ja huomennahan tulee ohjelmia myös. Luulen, että huomisesta tulee sohvapäivä :)
Kannattaa mennä! Teoksia on paljon, elämys on taattu :). Minulta jäi aikoinaan jostain käsittämättömästä syystä väliin Ateneumin Helene Schjerfbeck näyttely, ja se harmittaa vieläkin.
Kyllä täälläkin on ohjelmia vilkuiltu vähän väliä, vaikka ihan sohvalla en ole ehtinytään päivää viettää. Olisipa muuten ihana ajatus, sohvapäivä!
Lähetä kommentti