Ystäväni sanoi viime viikolla, että lastenhuoneen ovella voi joko räjähtää tai sitten kävellä pois. Olin valittanut hirveää siivoa, joka meidän lastenhuonetta vaivaa. Tavaraa on liian paljon ja säilytystilaa on liian vähän (jotkut -useimmat- olisivat sitä mieltä, että meillä on ylipäätään liian vähän tilaa... mutta piutpaut minä sellaiselle). Kaksi päivää huonetta raivasin lasten avustuksella, nyt olisi vielä tarvetta kirjahyllylle, sitten alkaa huone olla järjestyksessä (kunhan ne tavarat vaan nyt tajuavat leikin jälkeen mennä omille paikoilleen ;) ). Mutta kumma, miten tärkeitä ovat kaikenmaailman lappuset, lippuset, rikkoontuneet lelut, maitotölkin korkit...ynnä muut. Mitään ei saisi heittä pois. No, on minullakin omat järjettömät (?) kasani. Kuten kirjat. Tänään raivasin kirjakaapista nelisenkymmentä kirjaa, joista aion luopua. Osasta ilolla (miten mulla tämmöinenkin?), osasta haikein mielin. Ollapa ylimääräinen huone kirjastolle! Vaikka toisaalta enhän minä oikeasti tarvitse hirveää määrää kirjoja. Paljon muutakin tarpeetonta on kotiin kertynyt, ehkäpä syksyn aikana saisin tehtyä asialle jotain. Välillä vaan pelkkä ajatus roinan määrästä saa luovuttamaan. Ehkäpä sillon noudatan ystäväni neuvoa ja kävelen pois (vaikka ostamaan suklaata!!), ja yritän seuraavana päivänä uudelleen saada semmoisen positiivisen siivousräjähdyksen.